2019-10-01T10:50:35+03:00 Blog Integration Feed Generator https://julisa.vuodatus.net/ julisa https://julisa.vuodatus.net/

Masennus on kietoutunut kaikkeen. Olen hirveän yksin.
Minulla ei ole ketään, joka kulkisi vierelläni ja jaksaisi. Ystävät ovat kaikonneet ja miehellä kasvaa juuret sohvaan. Töistä tultuaan hän katsoo TVstä aivan kaiken ja nukahtaa sen ääreen. Emme juurikaan puhu välttämättömimpiä enempää.

Mitä vielä täytyy tapahtua? Miten minun käy?

Lapsettomuuden aiheuttama lamaannus on kestänyt jo vuoden. Ristiriitaiset, vihaiset ja masentuneet tunteet ovat rytmitelleet päiviäni. Ennen niin elämästä innostunut ihminen on muuttunut varjoksi.

Lääkkeilläkö tämä lähtee? Vai ulkoilemalla?
Piristyisit nyt! Sä olet kulta kaunis ja mun muru. Vitut olen.

Minä olen loppuun kaluttu luu. Elämän pettämä ja itseni hylkäämä.
]]>

2007-04-08T23:14:00+03:00 2019-10-01T10:50:17+03:00 https://julisa.vuodatus.net/lue/2007/04/8-4-07 julisa https://julisa.vuodatus.net/

Lapsettomuushoitomme pyörähtivät yllättäen käyntiin tänään. Kävimme edellisen hoidon lopetuspalaverissa klinikalla ja ultrassa näkyi hieno tuleva ovulaatio. Samantien PAS-hoitoa putkeen.
En tiedä jaksanko näin pian edellisestä epäonnistumisesta.
Nyt siis teen ovulaatiotestejä ja toivomme, ettei ovulaatio jo mennyt. Siirtoon pääsemme ensi viikolla, jos emme ole myöhässä. Oikeastaan toivoisin, että myöhästyimme.
Sain nimittäin tänään unelmatyön. Johtotehtävä ja selkeä uralla eteneminen. Mitä teen, jos tällä kertaa tärppääkin hoidoissa? Ilmoitan, että sorry jään ensi talvena heti äitiyslomalle. Ei niin voi tehdä. Ja samalla tiedän, että niin juuri on tehtävä.

Nukunkohan ensi yönäkään? Toivottavasti.
]]>

2007-03-28T22:53:00+03:00 2019-10-01T10:50:19+03:00 https://julisa.vuodatus.net/lue/2007/03/28-3-07 julisa https://julisa.vuodatus.net/

Emme menneet ultraamaan tyhjää kohtuani. Minä peruin ajan. Tai siis siirsin ajassa eteenpäin. Halusin aikaa ajatella tätä projektiamme ja elämääni muutenkin. Mietteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Nyt tunnen, ettei meistä tule koskaan kenenkään isää ja äitiä. Me elämme tällaisen elämän - ilman lapsia.

Minähän voisin lähteä ja hankkiutua raskaaksi, mutta en halua lapseni kokevan samaa kuin itse olen kokenut. Joku komentoi, että lasta haluavalla naisella on oikeus hankkiutua raskaaksi. Hänen mukaansa pitää ymmärtää taustat. Surullista egoisimia. Lähes 40-vuotiaana isättömänä sieluna ei voisi tuntua käsittämättömämmältä argumentilta. Mielestäni mikään tausta ei oikeuta lapsenhankintaan ilman lapsen oikeutta isäkontaktiin ja isään. Lasta ei tarvitse hankkia terveydellisistä tai psyykkisistä syistä. Lapset ovat lahjoja ei ihmisoikeus!

Ystäviin on ollut kauhean vaikeaa pitää yhteyttä keskenmenon jälkeen. Olen vihainen ja masentunut. Tunnen itseni erilaiseksi ja yksinäiseksi. Minulta on otettu pois niin paljon ja nyhjätty vielä tyhjästäkin ja heidän elämänsä on kuin runsaudensarvi. Koetan pyristellä pinnalla katkeruuden kuohuissa.
]]>

2007-03-23T21:53:00+02:00 2019-10-01T10:50:21+03:00 https://julisa.vuodatus.net/lue/2007/03/23-3-07 julisa https://julisa.vuodatus.net/

Tällä hetkellä tuntuu, etten jaksa jatkaa PAS-hoitoon vaikka meillä onkin pakkasessa 5 hienoa alkiota. En jaksaisi mitenkään uutta pettymystä lähiaikoina.
Remontoimme taloamme ja minä suunnittelen puutarhan ensi kesää. Taimia voisi ryhtyä kasvattamaan. Muita en saakaan kasvamaan.
]]>

2007-03-08T22:28:00+02:00 2019-10-01T10:50:23+03:00 https://julisa.vuodatus.net/lue/2007/03/8-3-07 julisa https://julisa.vuodatus.net/

En nimittäin usko, että olen raskaana enää. Kaikki tuntemukset ovat kadonneet. Yökötykset, vihlaisut ja väsymys. Menemme sitten miehen kanssa yhdessä ultraan kahden viikon päästä.

Ensi viikko on taas mielenkiintoinen. On tulossa isäni syntymäpäivä. Se on ollut aina minulle tärkeä päivä. Isättömyyteni päivä. Varsinkin viime vuosi, kun hedelmöityskeskustelu kävi vilkkaana ja kaikille perättiin OIKEUTTA hoitohin, minä isätön tyttö koin suurta tuskaa.
Äitini koki SUBJEKTIIVISTA oikeutta saada lapsi. Ja hän sen sai hankkiutumalla raskaaksi ulkomailla erään ranskalaisen miehen kanssa. Hyvin äitini on selvinnyt, ei siinä mitään. Minusta tuli mallikansalainen hyvällä koulutuksella ja käytöksellä.
Minulla olisi kuitenkin ollut SUBJEKTIIVINEN oikeus isään. Äidin päätöksellä hän ei ole saanut olla yhteydessä minuun koskaan. Hän oli vain eräs mies Ranskasta. On minulla kuva ja joitakin vaatteita ja koruja, joita hän lähetti minulle ollessani vauva.

Ja minä olen etsinyt hänen katsettaan jokaisen miehen syleilystä ja katseesta. Hyväksyntää ja rakkautta, rajoja ja itsekunnioitusta. Niitä asioita, joita vain isä voi tyttärelleen opettaa. Ja tämä kaikki ulkona uskonnollisista tai Raamatullisista keskusteluista. Tähän kokemukseen ei tarvita uskontoa tai Raamattua.

Tämän minä toivoisin kaikkien ymmärtävän, jotka peräävät OIKEUKSIAAN hankkia lapsi. Minusta heillä ei ole mitään oikeuksia. Lapsen saaminen ei ole ihmisoikeuskysymys. Se on lahjan vastaanottamista ja sitä lahjaa pitää kannatella kaksi henkilöä, jotka ovat eri sukupuolta. Se on lapsen oikeus!
]]>

2007-03-04T22:22:00+02:00 2019-10-01T10:50:26+03:00 https://julisa.vuodatus.net/lue/2007/03/4-3-07 julisa https://julisa.vuodatus.net/

Mies vei minut ulos syömään ja osti toivomaani hajuvettä. Tuntuu mukavalta.

Eilen testasin apteekintestillä raskaudettomuuttani ja ihmeekseni olenkin vielä raskaana testin mukaan. Klinikalta sanoivat tiistaina, että kannattaisi tulla veritestiin perjantaina tai maanantaina. Meinasin olla menemättä, mutta kyllä nyt sittenkin rupesi kiinnostamaan. Jos HcG näyttää enempää kuin maanantaina, täytyy jotain olla vielä meneillään.Monessa paikkaa kirjoitetaan, että rakaushormoni liukenee elimistöstä aika hitaasti, joten tämä saattaa olla ihan sitä.
Kuvotusta on jatkunut nyt kaksi päivää ja rinnat ovat edelleen aika isot. Voisiko alkio olla selvinnyt?
]]>

2007-03-03T18:23:00+02:00 2019-10-01T10:50:28+03:00 https://julisa.vuodatus.net/lue/2007/03/3-3-07 julisa https://julisa.vuodatus.net/

Eilisen varhaisen keskenmenon jälkeen olen kyllä niin henkinen töttöröö, etten uskaltaisi olla töissä. Pakko vaan on. Tähän tuskaan ei taideta määrätä sairaslomaa.

Mies ja koiraparka ovat ihmeissään. Mies ei näytä olevan moksiskaan tästä vastoinkäymisestä. Se ihmetyttää. Onhan vika miehessä. Eikö hän tunne mitään? Emme näemmä jaa samaa tuskaa. Pelkään pahoin, että tämä kaikki tulee ennemminkin erottamaan meidät kuin yhdistämään. Emme vain jotenkin löydä tietä toistemme luo. Tunteet, joita lapsettomuus herättää ovat miehelleni liian vaikeita käsiteltäviksi. Ne kielletään.

Elämä ei jatku tämän jälkeen samanlaisena. Jo lapsettomuusdiagnoosin jälkeen vuosi sitten synkkä pilvi laskeutui yllemme. Lakkasimme jo silloin kohtaamasta. Emme tiedä enää kuinka toiselle puhutaan.
On ilmeisesti harkittava ulkopuolista apua. Onneksi sellaista on saatavana paljon. Nykyään on ihan runsauden pulaa kaiken maailman terapeuteista. Apua saa, jos on rahaa. Rahattoman on turha uneksia avusta akuuttiin hätään. On nöyrästi omalla kustannuksella juostava puoli vuotta psykiatrilla hyvän lausunnon toivossa KELA-korvausta kärkkyen.

Tänään on huono päivä!
]]>

2007-02-28T19:27:00+02:00 2019-10-01T10:50:30+03:00 https://julisa.vuodatus.net/lue/2007/02/28-2-07 julisa https://julisa.vuodatus.net/

Tänään alkoivat kuukautiset normaalien kouristusten saattelemana. En meinaa edes tehdä apteekintestiä. Niin varma tästä olen. Huijausta koko raskaus.

Tällä hetkellä tunnelmat ovat niin alamaissa, etten usko ryhtyväni enää uuteen yritykseen. Jotenkin tuntuu riistolta tämä. Yhdeksän viikon helvetti takanapäin. Hirveät määrät hormoneja, punkteerausta, alkion siirto ja paljon odottamista, pelkäämistä ja toivomista. En kertakaikkiaan ole niin raskasta tekoa, että kestäisin ihan heti vastaavaa.

Sieluun sattuu ja elämä tuntuu todella epäreilulta. Jos joskus uskoin Jumalaan, en enää. En usko mihinkään.

Kuinka ihminen voikin olla näin yksin tässä maailmakaikkeudessa?]]>

2007-02-27T20:59:00+02:00 2019-10-01T10:50:32+03:00 https://julisa.vuodatus.net/lue/2007/02/27-2-07 julisa https://julisa.vuodatus.net/

Tästä tämä alkaa.
Olen 37-vuotisen elämäni jänittävimmällä matkalla. Toiveissa tulla äidiksi. Matkan varrella on ollut paljon karikkoja. Miehiä, jotka eivät halua isäksi ja sellaisia, jotka eivät voi vaikka haluaisivatkin.
Mieheni kanssa menimme tutkimuksiin ja pääsimme pikavauhdilla hoitoon. Takana on nyt ensimmäinen IVF/ICSI-hoito ja raskaustestiä tehdään maanantaina. Pelottaa joka päivä yhä enemmän. Vatsassa nippailee, iltaisin kuvottaa ja monia muita oireita pystyn itselleni kuvittelemaan. Raskainta on pelätä hoidon epäonnistumista ja maanantaista työpäivää. Kun kaiken on jatkuttava taas päivästä toiseen samana.

Tämä pitkän kaavan mukainen hoitojakso on eristänyt minut ihmisistä. En jaksa iltaisin tehdä muuta kuin touhuta karvaisten kavereiden kanssa. Kehon kuulostelu on rankkaa ja siitä on hyvin vaikeaa irrottautua. Tahtoisin elämäni takaisin, mutta en kykene. Olen suurempien voimien siirreltävänä. Elämän ihme medikalisoituu, mutta säilyttää ihmeellisyytensä ja jännittävyytensä.

Odotan sielua, mutta en tiedä riittääkö meille sieltä taivaasta sellaista.


]]>

2007-02-24T22:54:00+02:00 2019-10-01T10:50:34+03:00 https://julisa.vuodatus.net/lue/2007/02/24-2-07 julisa https://julisa.vuodatus.net/